Laskettelusuksien rakenne ja ominaisuudet alkoivat kiinnostaa enemmän, kun siirryin rinnehiihdosta vapaalaskuun ja siten rinteiden ulkopuolelle noin 10 vuotta takaperin. Ajatus omien suksien rakentamisesta pysyi vain suunnitelman asteella monta vuotta, kunnes Rauman opettajankoulutuslaitoksen puu- ja muoviteknologian kurssilla pari vuotta sitten rohkaistuin ja tein ensimmäisen parin suksia kurssityönä. Opintopisteiden suoma tuntimäärä saattoi hieman ylittyä.
Keväällä 2019 tein kolmannet sukset Käsityön visio-oppiminen -kurssin kurssityönä, tällä kertaa itselleni uudella rakenteella.
Rakenteesta ja suunnittelusta
Rakenteeksi valikoin niin sanotun cap -rakenteen, jossa suksen puinen ydin jää kokonaisuudessaan piiloon. Tässä rakenteessa etuna on hyvä jäykkyys, laminoinnin jälkeinen työstäminen vähenee merkittävästi, sekä ulkonäkö muuttuu viimeistellymmäksi.
Suksen mitat suunnittelin itse SnoCad-x ohjelmaa käyttäen. Mitoitus perustui omaan kokemukseen ja kaupallisten valmistajien tuoteportfolioon tutustuen, kuitenkaan mitään kopioimatta. Suksen mitoiksi valikoitui pituus 178cm, leveys kärjestä lukien 121-81-112mm ja kääntösäteeksi r20m. Painon pyrin pitämää alle 1500g per suksi.
Mallineen muotoilu ja pohjan leikkaaminen
Laskettelusuksien rakentaminen alkaa mallinteiden ja muotin tekemisellä. Suksesta tarvitaan yksi malline, joka on suksen pohjan muoto ilman teräskantteja. Suksen mallinetta käyttäen leikkasin ensin pohjamuovin oikeaan muotoonsa ja pohjamuovin ympärille taivutin teräskantin kylmänä, aiemmin tekemääni taivutustyökalua käyttäen. Kantit kiinnitetään kevyesti pohjamuoviin pikaliimalla, jotta ne pysyvät paikallaan niin pitkään, kunnes koko kakku saadaan puristukseen.
Pohjan päälle seuraava kerros on lasikuitukudos. Laskuidun päälle asettuu sukseen ehkä eniten vaikuttava osa, eli ydin. Ytimen materiaaliksi valikoin kuusta ja koivua, jotka liimasin ensin liimalevyksi siten, että suksen keskikohdalle tuleva rima oli kuusta, sen molemmin puolin koivurimat ja loppu taas kuusta.
Koivurimojen tarkoitus oli tuoda jäykkyyttä pituussuunnassa, sekä toimia siteen kiinnitysruuvin kiinnityskohtana. Ytimen päälle peittämään koko rakenteen laitoin 282g/m2 hiilikuitukudosta, joka jäi myös pintaan näkyville. Hiilikuitu on sen verran paksu, että se vaikuttaa suksen ominaisuuksiin jo melko paljon.
Ytimien jyrsinnän voisi tehdä monellakin eri tavalla. Jotkut on rakentaneet tasohöylään sopivan jigin jolla profiili tulee ytimeen nopeasti ja siististi, itse olen taas käyttänyt jyrsinkelkkaa. Jyrsin kelkan hyvä puoli on, että siihen saa hyvin helposti vaihdettua eri profiilin, vaihtaa ei tarvitse kuin ohjainkiskot pohjaosan sivuilta.
Muotti ja sen tekeminen
Muottia suunnitellessa täytyy huomioon ottaa myös laminoinnin jälkeinen palautuminen, jonka pystyin aiempien kokemusten perusteella arvioimaan. Laskettelusuksien rakentaminen kannattaa aloittaa aina hyvällä suunnittelulla, koska työvaiheita on monta, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen koko ajan.
Muotin rakentamiseen käytin kuusilautaa, josta mallinetta apuna käyttäen jyrsin identtisiä lautoja, joissa oli suksen sivuprofiili hieman korostettuna. Laudat ruuvasin ja liimasin tarkasti kohdakkain. Muotin pinnan kittasin ja hioin tasaiseksi ja suoraksi, jonka jälkeen maalasin muotin vielä epoksimaalilla ja käsittelin muottipinnan irrotusaineella.
Muotti oli yksipuolinen, koska laminaatin puristamiseen käytin alipainetta, jolla puristus saadaan tasaisesti koko kappaleen alalle. Tässä tapauksessa sain käyttöön laitoksen ihka uuden Bagpress 25m2 -alipainepumpun, jolla puristuspaineeksi saa 8500kg neliömetrille, mikä sopii erinomaisesti käyttämälleni SP106 yleisepoksille.
Suksen laminointi muottiin
Laminointi vaiheessa muottiin aseteltiin ensin pohja, sen päälle epoksia, lasikuitukudos, epoksi, profiloitu puuydin, epoksi ja lopuksi hiilikuitu kudos, jonka päälle vielä epoksia. Kaikkein kerrosten välillä varmistimme vielä, että kerroksiin ei jäänyt ilmakuplia, jotka voisivat alipaineesta huolimatta jäädä kerrosten väliin.
Suksen päälle levitin repäisykankaan, joka saadaan revittyä pois suksen pinnasta laminoinnin jälkeen. Repäisykangas jättää laminaatin pinnan myös karkeaksi, jolloin esihiontaa ennen pintakäsittelyä ei tarvita. Repäisykankaan päälle vielä imuhuopa tasaamaan painetta koko muotille ja imemään ylimääräistä epoksia pois.
Lopuksi koko muotti kaikkinensa säkkiin, säkin suu butyylisella säkkiteipillä kiinni ja letkut kiinni säkistä pumppuun. Pumppu hörisemään ja sen jälkeen varmistamaan, että kaikki varmasti asettuu paikoilleen, eikä liiku mihinkään tai imeydy laminaatin väliin. Lopullisen puristuspaineen asetuttua mittariin, ei voinut kuin jäädä odottelemaan ja seuraamaan potilaan tilaa, pelätä pahinta ja toivoa parasta.
Paljastuksia ja se toinen kappale
Seuraavana päivä muotista paljastui suksi. Ei ihan täydellinen, koska pinnan hiilikuitu ei ollut asettunut kunnolla ytimen päälle, vaan oli paikoin hieman kurtussa. Toinen kappale muottiin, hieman huolellisempi asettelu ja enemmän huolellisuutta puristuksen aloittamiseen. Toinen suksi olikin huomattavasti parempi.
Viimeistelynä ylimääräisen kuidun leikkaaminen suksen ulkopuolelta. Muotoon leikkaamisen jälkeen korjailin vielä ensimmäisen suksen virheitä hiomalla kurttuja auki, ja laminoimalla niihin hiilikuitua. Lopulta lakkasin suksen. Seuraavaksi vielä siteet kiinni ja sen jälkeen suksikauppaan pohjien hiontaan.
Testilaskuja Svansteinissa ja viimeinen tuomio
Suksen testaamisen ajattelin hoitaa jossakin pohjoisessa, koska Rauman Alpit eivät ole kovinkaan tunnettuja lumivarmuudestaan eivätkä korkeudestaan. Testikeskuksen virkaa saikin toimittaa Pullinki Ruotsin puolella Svansteinissa.
Ensimmäinen lyhyt lasku hissille kertoi jo paljon: suksen sivuleikkaus on hyvä ja suksi tottelee helposti, mutta side oli asennettu muutaman sentin liian eteen, jolloin suksesta tuli hieman hankalasti ajettava. Hissillä ylös ja seuraavaksihan sitä piti heti kokeilla, kuinka sukset kestävät vauhtia, eli leikkaavaa käännöstä idänpuoleisille rinteille. Auringon pehmittämään rinteeseen jäikin kuulemma ”Melekoset ojat”, kuten perässä laskenut totesi.
Kolmas lasku samalle puolelle, mutta tällä kertaa hoidetun rinteen ulkopuolelle. Jäisen kovan tuulen pieksemän kannen alla oli pehmeää lunta. Ensimmäiset käännökset hirveää hakkaamista ja sen jälkeen oikean suksen kärki haukkasi pinnan alle, ja itse jatkoin matkaa oikolinjassa eteenpäin, mutta suksi ei.
Lopputulemana pää edellä tonttiin, siitä itseni kasaillessa rupesin pohtimaan, että suksen kärki on nyt jännässä paikassa, onkohan poikki jalka vai suksi? Onneksi poikki oli suksi, siteen etuosan kohdalta. Koska kyseessä oli todellakin proto, ei asia niin hirveästi harmittanut, vaan vaurioiden tutkimisen ja analysoinnin jälkeen pystyn nyt sanomaan, että ongelma oli liian ohut lasikuitu. Eikun siis uutta paria tulemaan, kunhan kerkeää taas.
Laskettelusuksien rakentaminen on kokonaisuutena työlästä ja aikaa vievää touhua. Mutta mukavaahan se on näperellä jotain pientä ajankuluksi. Jos näille suksille laskisi hintaa, niin materiaalit kaikkinensa kustantaa noin 200€ yleensä. Työtunnille ei kannata ruveta hintaa arvuuttelemaan, koska tunteja kuluu, paljon. Jos joskus olet miettinyt, miksi käsintehdyt sukset maksaa tonnin, niin sanon, että ovat edulliset 😉