Viimeisen parin viikon aikana ajeltiin Normandian rannikkoa pitkin Dunkerquesta Cherbourgiin. Hieman on jäänyt tämä kirjoittaminen vähälle, edellisestä kirjoituksesta on lähes kuukausi, mutta yritetään korjata tilanne. Dunkerque muistutti maisemallisesti lähinnä Tanskaa, mutta matkan edetessä maisema muuttui enemmän sellaiseksi, kuin oli sen mielikuvissa mieltänyt. Valkoiset mereen laskevat kalliot, joiden välissä siellä täällä pieniä kyliä ja kaupunkeja.Jotta en pitkästyttäisi kaikella epäoleellisella, niin listaanpa tähän nyt oman Normandia TOP-3 kohteet listan.
Lista on omiin kokemuksiin perustuva ja tietenkään kaikissa mielenkiintoisissa kohteissa ei ole ehditty käydä, joten joku muu lista voi olla hyvinkin erilainen. Normandiaa on myös vielä edessäpäin, joten voi olla että myös siksi jotain oleellista jää pois, mutta kirjoitellaan siitä sitten uutta tarinaa.
Normandian maihinnousun rannat
Tämä on hieman kliseinen, mutta silti kuuluu kyllä tähän Normandia TOP-3 listaukseen historiansa takia. Kesäkuun 6. päivä vuonna 1944 liittoutuneiden joukot suorittivat operaatio Overlordin, jossa Iso-Britannian, vapaan Ranskan, Kanadan ja Yhdysvaltain armeijat hyökkäsivät Englannin kanaalin yli Ranskan Normandiaan. Koen että minulla on melko hyvä käsitys Normandian maihinnoususta, mutta kuten yleensä, asiat ovat paikanpäällä hieman erilaisia. Erityisesti kaatuneiden määrä on asia, jota on hankala hahmottaa ilman konkreettista esimerkkiä.
Kävimme Omaha beachin vieressä olevalla amerikkalaisten sotilashautausmaalla, minne on haudattu lähes 10 000 sotilaan ruumiit. Kyllä siinä joka suuntaan jatkuvan hautaristimeren keskellä väkisin miettii sodan mielettömyyttä. Kaikkiaan maihinnousussa kaatui noin kymmenentuhatta sotilasta, mutta muutaman päivän aikana taisteluissa tappiot olivat liittoutuneilla n. 48 000 kaatunutta ja 173 000 haavoittunutta ja kadonnutta, sekä saksalaisilla 30 000 kaatunutta, 60 000 kadonnutta, 80 000 haavoittunutta ja 150 000 vangiksi jäänyttä sotilasta.
Vastaavia sotilashautausmaita on alueella useita, omansa niin yhdysvaltalaisille, kanadalaisille ja saksalaisille. Myös erilaisia museoita ja muistomerkkejä löytyy vaikka muille jakaa. Alueella riittäisi nähtävää helposti vaikka viikoksi, mutta juuri nyt monet paikat ovat suljettuna koska sesonki on ohi ja korona tartunnat nousevat jälleen.
Todelliset mittasuhteet
Toinen ajateltavaa antava asia on rantojen leveys ja avoimuus. Taistelukentän fyysisiä mittasuhteita on hyvin hankala hahmottaa, jos ei ole vertailukohtaa tai ole jopa samalla paikalla. Kauanko kestäisi itseltä juosta ensin pehmeän hiekkarannan poikki ja sen jälkeen rantadyynin yli ja jatkaa ylämäkeen vielä muutama sata metriä? Entäs, jos joku yrittäisi vielä ampua sinut siinä samalla? Omaha beachin päällä rannan suuntaan tähystellessä arvioin, että itseltäni ilman varusteita ja tarvetta suojautua, kestäisi helposti ainakin 5-10 minuuttia päästä rinteen päälle, ei ollut siis varmasti ollut ihan helppo suoritus taistelutilanteessa.
Auto kannattaa varata liikkumiseen, koska nähtävää on laajalla alueella. Matkailuautolla liikkuvalle rannikko on tällä kohtaa hieman ongelmallinen, koska lähes kaikki paikat ovat maksullisia, eivätkä niin kovin edullisiakaan. Meidän ratkaisu oli olla yötä Herouvilletessa ilmaisessa matkaparkissa, mistä muuten pääsee helposti kävelemään Ranvilleen, mikä oli ensimmäinen vapautettu ranskalaiskylä. Siitä ajoimme ensin aamulla Pegasus sillan kautta rantatielle, jota pääsee ajamaan kylien läpi koko matkan Omaha beachille asti. Matkalle sattuvat kaikki maihinnousurannat alkaen Swordista ja Junosta. Omahan jälkeen olisi vielä Utah beach, mutta siellä emme käyneet. Päivän päälle ajoimme Chesbourgiin yöksi, mihin matkaa on noin tunnin verran maksutonta moottoritietä.
Etretat
Tämä oli entuudestaan täysin tuntematon meille, mutta selvästi hyvin tuttu monelle ranskalaiselle ja mielestäni kuuluu Normandia TOP-3 listalle. Kaupunki itsessään ei ole kovin erikoinen, mutta sen molemmin puolin kohoavat kalkkikivi kalliot ovat muodoiltaan erityisen hienot. Historiaakin kylällä on esimerkiksi ilmailun saralla.
Etretatin ranta on (mielestäni) pilattu betonisilla hoteleilla, mutta ranta promenadi on hieno. Itse meren ranta ei ole hiekkaa, vaan pieniä pyöreiksi hioutuneita kiviä (joita EI saa kerätä mukaan). Merelle päin katsoessa vasemmalla puolella on hienommat kallion muodot. Promenadin päästä lähtee rappuset ja hieman huonosti päällystetty kävelytie kallioiden päälle.
Kallioiden päältä avautuu hieno näköala alas kylään ja rannalle. Päällystetyiltä poluilta poikkeamista ei voi suositella, koska paikallinen kivilaatu ei ole erityisen tukevaa ja pienien maanvyörymien merkkejä oli nähtävillä siellä täällä. Osa muista turisteista (täällä on koululaisten lomakausi) hiippaili kyllä mielestäni sangen kyseenalaisiin paikkoihin, enkä ihmettelisi jos silloin tällöin joku tipahtaisi alas.
Rantapromenadin oikealla puolen kallion muodot ovat paljon arkisemmat, mutta suosittelen kyllä tälle puolelle nousemista etenkin auringonlaskun ajaksi. Kallion päällä on kivinen kirkko, lentäjien muistomerkki sekä taidepuutarha, jonne olisi ollut sisäänpääsymaksu, mutta emme viitsineet mennä, kun aikaa olisi ollut vain puoli tuntia.
Ilmailuhistoriaa ja katoaminen
Lentäjien muistomerkki on pystytetty vuoden 1927 Atlantin ylitysyritykselle. Ranskalaiset sotilaslentäjät Charles Nungesser and François Coli yrittivät lentää ensimmäisinä Atlantin yli lentokoneella, Pariisista New Yorkiin. Pariisista Etretatiin heidän konettaan saattoi neljä Ranskan ilmavoimien konetta. Sen jälkeen koneesta tekivät havaintoja brittien H-50 sukellusvene, jossa lentokone havainto kirjattiin lokikirjaan. Seuraavana se nähtiin Irlannin Dungarvanissa ja viimeisenä havaintona Carrigaholtissa. Sen jälkeen koneesta ei ole yhtään varmaa havaintoa.
Ilmeisesti Nungesser ja Coli saattoivat päästä New Foundlandiin asti, mistä myöhemmissä tutkimuksissa löytyi joitain mahdollisesti koneeseen kuuluvia osia. Vain kaksitoista päivää koneen katoamisen jälkeen amerikkalainen Charles Lindbergh teki ilmailuhistoriaa lentämällä ensimmäisenä Atlantin yli, New Yorkista Pariisiin.
Kylä on hyvin kompakti ja joka paikkaan pääsee näppärästi kävellen. Autonkin sai yöksi parkkiin kylän laitamille maksulliseen matkaparkkiin. Parkki oli tosin melko täysi, kuten monet muutkin suosituimpien kohteiden matkaparkit.
Dunkerque
Ranskan pohjoisimmassa kärjessä sijaitseva noin 90 000 asukkaan kaupunki, joka on saattanut jäädä mieleen ainakin yläasteen historian tunneilta, mikäli on pysytellyt hereillä. Kaupungin paikalla on ollut asutusta jo ainakin reilu tuhat vuotta ja ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat 1060 -luvulta. Historian saatossa kaupunki on myös vaihtanut omistajaa useaan otteeseen, kun Ranska, Iso-Britannia, Espanja ja Alankomaat ovat siitä kiistelleet.
Tunnetuinta historiaa on toinen maailmansota, kun kaupungista käytiin verinen taistelu liittoutuneiden ja saksalaisten välillä. Lopputuloksena liittoutuneet onnistuivat evakuoimaan suuren osan joukoistaan kanaalin yli britanniaan. Oikeastaan tämä on merkittävin syy, miksi valitsin tämän Normandia TOP-3 listalle.
Toisen maailmansodan aikana Saksan hyökätessä Ranskaan, jäi brittien ja ranskalaisten joukkoja piiritetyksi kaupunkiin. Britanniassa aloitettiin valmistelut laajaa evakuointi operaatiota varten, tavoitteena oli pelastaa edes osa saarroksiin jääneistä joukoista. Operaatio Dynamoksi nimetty evakuointi tehtiin yhdeksän päivän aikana ja lähes 340 000 sotilasta saatiin siirrettyä kanaalin yli ennen kuin kaksi suojaamassa ollutta ranskalaista divisioonaa joutui antautumaan.
Erikoista tuossa evakuoinnissa oli, että siihen valjastettiin eri lähteiden mukaan noin 1000 siviilialusta, kuten pieniä kalastusveneitä, matkustajalaivoja, proomuja ja purjeveneitä. Tähän operaatioon pääsee tutustumaan rannassa olevassa bunkkeri 44 sijaitsevassa museossa. Kyseinen bunkkeri on toiminut esikuntana monessa eri sodassa.
Dunkerquen keskusta on osin vanhaa ja osin uudempaa rakennuskantaa, etenkin betonia on käytetty paljon sodan jälkeen rakennetuissa rakennuksissa. Osa taloista on niin rumia, että alkavat jopa miellyttää silmää. Etenkin keskellä keskustaa seisova betoninen lähes pilvenpiirtäjä oli mielenkiintoinen. Toisaalta kaupungista löytyy myös muutama sata vuotta vanhempia rakennuksia.
Autolle löytyi yöksi parkkipaikka myös aivan tuon museon vierestä, joskaan mitään palveluita ei ollut saatavilla, vaikka park4night sovelluksessa näin väitettiin.
Bonuksena
Tähän Normandia TOP-3 listaan voisi sisällyttää vielä paljon muutakin, tässä vielä yksi. Suosittelen tutustumaan Le Treportiin, missä useampi kylä muodostaa isomman kokonaisuuden. Etenkin Mers-les-Bainsin puolella vanhat merenrantahuvilat ovat näkemisen arvoisia. Helposti voi kuvtella, kuinka varakas porvariperhe on käskyttänyt palveluskunnan pakkaamaan matkatavarat ja muuttamaan koko perheen kesäksi rantahuvilalle.
Myös Le Treportin puolella kannattaa keskustassa haahuilla ne pienemmät kujat läpi ja nousta funikulaarilla (ilmainen) kallioiden päälle maisemia ihmettelemään. Ylhäältä pääseekin portaita pitkin kävelemään takaisin alas kylään. Täälläkin rannassa kulkee rantapromenadi, mistä pääsee myös aallonmurtajan päässä olevalle majakalle.
Auto kannattaa täälläkin jättää hieman syrjemmälle, mutta pääsee tänne myös junalla aivan keskustan viereen. Itse asiassa juna voisi olla normaalina aikana erinomainen matkustusväline rannikolla, koska suosituimpiin paikkoihin raiteet menevät. Tietysti myös kävellen tai pyörällä pääsisi liikkumaan melko sujuvasti.