Matka on jatkunut jo jokusen viikon Kuopiosta lähdön jälkeen. Koska tämän blogin palveluntarjoaja vaihtui ja vaihdoksen yhteydessä sivuston siirto uudelle palvelimelle sössittiin, on myös osa jo julkaistuista teksteistä näppärästi kadonnut, enkä jaksa niitä varmuuskopiosta ruveta kaivamaan. Joten seuraavassa alkumatka tiivistettynä, eli ensimmäiset noin kolme viikkoa.
Ennen Kuopiosta lähtöä auto kävi korjaamolla ja katsastuksessa. Vaihdelaatikosta kuului kummallista kitinää kytkintä painaessa. Vian syyksi löytyi ilmeisesti hajomassa olevat vaihdelaatikon pääakselin laakerit. Ne siis saattavat hajota lopullisesti jossain vaiheessa reissua ja se tarkoittaa vaihdelaatikon täydellistä korjausta tai sen vaihtamista uuteen.
Kuopiosta lähdettiin 24.8.2020, mitä voinee pitää matkan varsinaisena alkupäivänä, sen jälkeen ei ole vielä nukuttu muualla kuin autossa.
Pohjoiseen
Ensimmäisenä pysäkkinä oli Ylläs ja sen ympäristö. Viikonlopun aikana käytiin esimerkiksi Pakasaivolla ja Äkässaivolla ihmettelemässä Saamelaisten vanhoja pyhiä paikkoja.
Saivo kierroksen jälkeen maanantaina otettiin Ylläksen bike parkkiin kolmen päivän tiketit. Siellä saikin taas ajotuntumaa mukavasti ja reilusti ajettuja alamäki metrejä.
Kolmen ajopäivän päälle vietettiin mukava välipäivä Pallaksella. Ei mitään polkujuoksua, vaan rauhallista kuljeskelua tunturimaisemassa ja aurinkoisesta päivästä nautiskelua.
Ylläksellä käytiin viela ajamassa Kesängin kierros pyörillä ja pidettiin ensimmäinen auton siivouspäivä. Tästä jatkettiin matkaa Leville, missä yhden päivän verran ajelua bike parkissa. Tämän kokemuksen perusteella en voi Levin parkkia suositella, jos vaihtoehtona on ajaa Ylläksellä.
Levin bike parkissa ainakin ratojen värikoodaus oli päin mäntyä, esimerkiksi Sappeessa en kuvittele ajavani mustia ratoja lainkaan, mutta Levillä ajoin ne kaikki. Lisäksi kahden hissin väliltä puuttui kunnollinen siirtymä ja osa etenkin enduro pätkistä sisälsi myös siirtymän radan alaosasta takaisin hissille, noin 3km pehmeää pururataa..
Eteenpäin sanoi mummo lumessa
Leviltä aloitettiin poikittaissiirtymä kohti Näätämöä, mistä mentiin rajan yli Norjaan Kirkkoniemeen. Tie Kittilästä Inariin olikin niitä viimeisiä maanteitä, mitä ei ollut Lapissa vielä tullut ajettua.
Kirkkonimestä ja Grense Jakobselvistä oli kirjoittamani artikkeli tallessa, sen voi lukea täältä.
Grense Jakobselvin jälkeen pieni huoltopyörähdys vielä Kirkkoniemessä, tyhjennettiin roskat, likavedet ja täytettiin juomavesikanisterit. Lisäksi asensin vielä pari lisäkiinnitystä takatalliin, niin pysyy tavarat paikoillaan kuoppaisemmallakin tiellä.
Pykeijaa ja Varankia
Varangin vuonon ympärillä on paljon kohteita joita kovin kehutaan ja niihin myös Suomesta ihmiset usein menevät, kuten Pykeija. Pakkohan siellä oli siis käydä.
Mielestäni paikka on pahasti yliarvostettu. Sainkin tästä jo hieman palautetta. Perustelu esimerkiksi suomalaishistorialla, ei ole relevantti, koska samaa historiaa on aika monessa muussakin paikassa. Osa taas on sitä mieltä, että paikka on vaan yksinkertaisesti ihana. En allekirjoita, mutta mielipidekysymyshän tuo on.
Varangin vuonon pohjoisella puolella on Varangin niemimaa, missä kulkee myös Norjan kansallinen maisematie. Ajettiin tuota väylää pitkin Vuoreijaan eli Vardøseen. Itse pidin paikasta paljon enemmän kuin esimerkiksi tuosta Pykeijasta.
Vuoreijassa on maailman pohjoisin linna, missä myös vierailtiin. Eihän se mikään iso ja kummallinen ole, mutta muurit ja rakenteet ovat edelleen ehjät. Linnan museokohteisiin emme päässeet sisään johtuen kellonajasta ja sunnuntai päivästä. Lähellä on myös Pohjois-Norjan noitavainojen muistomerkki, missä on 91 noituudesta Finnmarkissa tuomitun nimi ja syytteet hienossa vaijereiden varaan ripustetussa kangas putkessa, mihin vierailijat kävelevät sisään.
Kävimme myös keskustassa kävelemässä hyvän lenkin ja valokuvaamassa miljöötä. Kaupungissa on paljon seinämaalauksia ja monessa kohdassa rakennukset vaikuttavat ränsistyneiltä, jopa hylätyiltä, mutta samalla myös kunnostuksen alla olevia rakennuksia oli paljon. Etenkin talojen värit ja vanhat kauppojen valomainokset olivat hienoja.
Mantereen pohjoisin majakka
Varangilta jatkoimme autoilua Nordkinnhalvøyalle, eli Nordkinnin niemimaalle. Tuo niemimaa kurottaa pohjoiseen lähes yhtä kauas kuin Nordkapp. Tie pohjoiseen on paikoin kapea ja kuoppainen, mutta osin sitä on parannettu ja levennetty etenkin ylänköalueiden kohdalla.
Varsinaisena kohteena oli Slettnesin majakka, joka on maalman pohjoisin mantereella sijaitseva majakkatorni. Harmillisesti itse majakka alue oli kunnostustyön alla ja sisälle ei päässyt, mutta ulkopäinkin vaikuttava, kuten majakat yleensäkkin.
Samalla kävimme viereisen Gamvikin kylän museossa, missä oli alueen historiasta hyvin tietoa. Samalla päätettiin vielä pikaisesti pyörähtää kiertämässä niin sanottu Kultursti, eli noin kuuden kilometrin mittainen polku, joka kiertää monta historiallista kohdetta majakan pohjoispuolella.
Voin kyseistä polkua suositella vahvasti, mutta ei maastopyörällä, koska polulla on paljon ajokelvotonta louhikkoa ja kalliota. Myös alueen luonto on äärimmäisen herkästi kuluvaa, joten polulla on pysyttävä.
Polun varrella on paljon vanhojen tilojen raunioita ja yhden sodan aikana hävitetyn kylän pohja. Mielenkiintoisin paikka lienee kuitenkin Labyrinten, eli suomeksi jatulintarha, tarha on pohjoisin tunnettu.
Nordkapin alta Altaan
Nordkapin jätimme väliin, siellä on jo käyty, eikä ruuhkainen turistinähtävyys houkutellut. Ajoimme siis suoraan Altaan, missä käytiin kaupassa ja selvittelemässä hieman alueen maastopyöräily mahdollisuuksia turisti-infossa.
Infossa ehdotettiin Altan kanjonille pyöräilyä. Kanjonista joskus olen kuullut, mutta en oikein ole osannut pitää sitä mitenkään erikoisena.
Ajettiin siis auto yöksi parkkiin ylös Altan vanhaa postitietä pitkin, mikä on alkuosaltaan ajettavissa tavallisella vajaavetoisella autolla. Arvottiin lähtöajaksi kanjonille 03:00, koska auringon nousuun on varmasti kiva pyöräillä.
Jostain kumman syystä idea ei enää 2:30 herätessä tuntunut hyvälle, mutta pakko se oli vääntytyä pystyyn kun kerran oli näin sovittu. Lopulta aamupalan ja pyöränsatulaan hyppäämisen jälkeen alkoi tuntua paremmalle ja matkanteko maistua. Täytyy sanoa, että aikainen lähtö on syvältä, mutta auringonnousu oli vaivan arvoinen.
Kanjonille menevä polku on melko helppo kulkuinen, mutta sisältää pari joen ylitystä, mistä ainakin näin vähän veden aikaan pääsi hyvin kuivin jaloin pyörää kantaen yli. Myös mutaa oli paikoin, mutta suurimmalta osin nuo kohdat oli lankutettu.
Itse kanjoni on todellakin hieno! Pystysuoraan alas tippuvat seinämät ja alhaalla virtaava Altajoki. Syötiin eväät taukopaikalla rauhakseen ja takaisinpäin mennessä palloiltiin hieman polun molemmin puolin, eikä turhaan: siellä oli lakkoja ja mielenkiintoisia joenuoman muotoja.
Takasin autolla oltiin hieman aamu kahdeksan jälkeen, juuri kun ensimmäinen muu auto kurvasi parkkipaikalle. Kamat kasaan ja hieman evästä naamriin ja sen jälkeen sitten takaisin Altaan. Altassa olikin hyvin aikaa tutustua museoon ja sen vieressä levittäytyvään kalliokaiverrusalueeseen.
Ja mitäs nyt?
Huh, nyt päästiin jo tähän päivään. Tällä hetkellä auto on parkissa Birtavarren lähellä. Jos huomenna ei sada hirvittävästi, niin lähdetään taas pyöräilemään. Jos taas sataa kovin, niin sitten mennään kävellen. Suuntana on nousta Gorsan riippusillalle ihmettelmään Gorsan kanjonia.
Tässä olikin alkumatka tiivistettynä.
Tästä jatketaan Tromssan suuntaan, kun ainakin sääennusteet lupaa noin viikon sadejaksoa. Tromsasta yritetetään saada Jaanan pyörän satulatolpalle huolto/korjaus ja ehkä myös takaiskarit voisi huollattaa molempien pyöristä.
Toivottavasti nyt on ohi nämä blogin ongelmat, eikä tarvitse enää soitella palveluntarjoajalle jatkuvasti. Jatkossa siis pyrkimyksenä taas päivitellä noin postaus per viikko tahdilla. Yritän myös saada jonkin sähköposti systeemin kehiteltyä, jos joku vaikka haluaisi muistutuksen kun tulee uutta luettavaa (jos tähän totetukseen on hyviä vinkkejä wordpress -pohjalla, niin saa kertoa).
Ihan mahtavaa! Olipa mukava lukea myös sanallisesti teidän matkan etenemisestä. Instagram-kuvat ovat hienoja ja blogi täydentää erinomaisen hyvin kuulumisia. Oltiin näköjään Bandan kanssa päivää edellä teitä Altassa, mutta käännyttiin siitä takaisin Suomen puolelle kun meikäläisen hermot ei kestänyt niitä Norjan pelottavia teitä 😬 Maisemat oli kyllä hienoja.