Hupsista kun taas venähti tämä blogin kirjoittelu. Matka on taittunut, jopa hieman vauhdikkaammin kuin mitä oletettiin ja alunperin suunniteltiin. Ja on tässä silti pari auton putsaus ja huoltopäivääkin pidetty.
Lyngenistä lähdettiin Daltindenin seikkailun jälkeen ajelemaan kohti Narvikia, kun kelit alkoivat myös muuttua sateisemmiksi ja toisaalta ei oikein houkuttanut jäädä vain autoon mököttämään moneksi päiväksi keliä odotellessa.
Suunnaksi valikoimme Tamokin kautta vievän tien numero 87. Sitä pitkin päästelimmekin aina Bardufossiin saakka, missä kävimme kurkkaamassa tietenkin Målsevfossenin, Norjan kansalliskosken. Ainakaan näin syksy puolella ei koski mitään lähtemätöntä vaikutusta jättänyt, mutta kevään tulvilla varmasti upea.
Sotaromua ja hissitolppa
Narvik on aikalailla tuttu paikka aiemmilta reissuilta, siellä on tullut vietettyä viikko jos toinenkin. Mutta satunnaisesti karttaa selaillessa osui kuitenkin silmään Googlen kartasta nähtävyys: Georg Thiele. Mikähän se mahtaa olla ja pakkohan sinne on päästä.
Pienen hakukone seikkailun jälkeen tarkentui kohde toisessa maailmansodassa tuhoutuneeksi saksalaiseksi hävittäjä -luokan sotalaivaksi. Laiva oli saanut osuman ja uppoamisen välttämiseksi oli päätetty ajaa laiva rantaan matalikolle, missä alus lepää edelleen.
Hylky on osittain koko ajan näkyvissä ja sen keula makaa rantakivikossa ylösalaisin ja loppu osa taipuneena vuonon pohjaan. Polku hylylle on sadekelillä vähintäänkin liukas ja muutenkin aavistuksen haastava, mutta pystyssä pysyttiin.
Hylkyretken jälkeen yöpaikan metsästykseen Narvikin keskustaan, missä selvisi, että käytännössä kaikki hyväksi havaitut ilmaiset parkkipaikat oli nykyisin maksullisia ja niillä yöpyminen on kielletty. No ei muuta kuin Skojemenin vuonon suulle muutama kilometri eteenpäin, siellä on hyvät levikkeet yöpymiseen.
Aamulla painelimme suoraan kaupoille. Ensisijainen kohde oli ruokakauppa, sitten Biltema ja lopuksi vielä se Jaanan hissitolppa pyörään, tosin sen suhteen ei suuria odotuksia ollut. Biltemasta ostoslistalla oli 12V virralla toimiva imuri, nyt on talon täydeltä elektroniikkaa meilläkin.
Ruokaostoksetkin saatiin onnistumaan suunnitellusti, lopuksi sitten sitä tolppaa metsästämään. Narvikissa on käytännössä kaksi kauppa missä potentiaalisesti voisi olla mahdollisuuksia löytää kyseinen myyntiartikkeli: Intersport ja Sport Centret. Intresport myi ei oota heti kättelyssä.
Sitten sinne Sport Centrerille. Hyllyssä oli sopivia tolppia kaksin kappalein, juuri oikeaa kokoa ja ominaisuudet muutenkin kohdillaan. Hinta oli tietenkin tyypillinen norjalainen, mutta harrastukset nyt vaan maksaa. Täytyy muuten mainita, että kyseinen liike on muutaman kerran aiemminkin pelastanut hieman haastavampien tarpeiden saralla.
Keski-Norja ja kaasupoljin
Sateen estettyä jälleen tehokkaasti haaveet esimerkiksi Reinnesfjelletin maastopyörä-silokallio ilottelun, oli hyvä hetki ajella pikkuhiljaa kohti etelää. Matkalla Bodö jätettiin välistä, se on jo nähty ja siitä olisi tullut turha lisäkierto matkaan. Sen sijaan käytännössä Junkerdalin eteläpuoli oli meille entuudestaan tuntematonta aluetta.
Jälleen sään takia väliin jäi myös Svartisenin jäätikkö, pitänee joskus käydä toisella reissulla sitten siellä. Mo i Ranassa olimme yötä aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Oikein repäistiin ja käytiin ensin ulkona syömässä pitsat ja sen jälkeen mentiin paikalliseen baariin, Onkel Oskariin.
Maanantai illan pahimpaan ruuhka-aikaan oli keskimääräisen Amarillon kokoisessa ravntolassa kolme muutakin asiakasta. Siinä melko paikallista olutta hetken lipitettyämme, toi juomanlaskija omaaloitteisesti meille vielä lasilliset akvaviittia, hän oli sitä mieltä ettei Norjaa voi kokea joutumatta kärsimään akvaviitista. Ei kyllä koettu kärsimykseksi, ihan oli juotavaa.
Seuraava kohde reitillä oli tietenkin Mosjöen, missä on pohjoisen Norjan pisin yhtenäinen vanha puutalo rivi. Miellyttävä pikkukaupunki, mutta melko vähän täälläkään oli mitään auki. Muutamat turisti kuvat ja eteenpäin.
Siivousta ja gradua
Tässä kohtaa päätimme pitää välipäivän ja olla paikoillaan ainakin pari yötä. Onneksi sää sattui oleman vielä suosiollinen (kerrankin) ja puolipilvisestä säästä pääsi nauttimaan eräällä syrjäisellä hiekkakuopalla.
Se kuinka paljon autoon kantautuu ulkoa hiekkaa, kiviä, oksia, havun neulasia ja muuta tuikitarpeellista irtainta, on suorastaan hämmästyttävää. Onneksi sitä siivottavaa pinta-alaakaa ei ole kovin runsaasti. Jaana sai nauttia auton siivoamisesta ja itse istuin mukavasti ulkona auringossa läppäri sylissä.
Oma graduni on siis siinä pisteessä, että tarvitsee enää vain kirjoittaa. Onneksi sentään noin 2/3 osaa on jo paperilla melko hyvässä järjestyksessä ja kaikkea ei ihan yksin tarvitse tehdä, koska myös graduparini Aapon pitäisi siihen oma kädenjälkensä jättää.
Tuli siinä nyt kuitenkin viitisen sivua tekstiä tuotettua, pitää vielä jossain kohtaa tarkastaa onko tekstissä mitään järkeä..
Rørosiin puutalojen väliin
Jotenkin Norjan keskiosien puustoiset ja melko loivapiirteiset maisemat eivät oikein nappanneet ja ohitimmekin ne E6 -tietä pitkin sukkelasti. Jostain oli päähän jäänyt Rørosin puutalokaupunki, minkä otimmekin seuraavaksi kohteeksi.
Kaupunki on muodostunut kaivoksen ympärille ja on yksi Euroopan vanhimpia säilyneitä puukaupunkeja. Kaivos oli perustettu jo 1644 ja asutus sen ympärillä oli sen myötä alkanut kasvaa. Kuitenkin 1679 ruotsalaiset sotilaat polttivat kaupungin ja se oli rakennettava uudelleen. Sen jälkeen kaupunki ei ole enää laajemmin tuhoutunut ja on siksi melko erikoinen paikka.
Kaivoskin ehti toimia vuoteen 1977 saakka, eli 333 vuotta. Suojeltuja puutalot ovat olleet osittain jo sadan vuoden ajan ja Unescon maailmanperintölistallakin tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta.
Kaupungin vanha puutalo-osa on todellakin hyvin vaikuttava. Eri ikäisiä puutaloja vierivieressä, osa kivi- ja osa turvekattoisia. Vanhan Rauman vieressä viitisen vuotta asuneena, Rauma ei ole mitään tämän kaupungin rinnalla.
Erityisen hienoa oli, kun selvästi osa kaupungista oli jätetty myös kaivostoiminnan aikaiseen asuunsa, esimerkiksi vanhojen kuonakasojen päältä oli oikein mainiot maisemat katsella kaupunkia ja ympäröiviä tuntureita (koko kunta muuten sijaistee yli 600m korkeudessa).
Matkailuautoille ei kuitenkaan ole ilmaista paikoitustilaa öisin ja 250kr maksaminen sorakentästä ei sopinut budjettiin, joten nyt matka kohti länttä ja sen vuonoja.